Meidän Loimaan Matti Ylitalo esitti ryhmäpuheenvuoron Loimaan kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 9.5.2022:
Hyvinvointikertomus on täynnä tärkeitä asioita. Painopisteeksi tässä otamme nuorison ja koulutuksen.
Poimintoja kertomuksesta:
- Yläasteikäiset pitävät suhteellisesti vähemmän koulunkäynnistä.
- Nuorisotyöttömyys ongelma myös Loimaalla.
- Koulutuksen ulkopuolelle jää keskiarvoa enemmän nuoria. Edelleen 10,8%.
Näiden lisäksi Novidan joillekin aloille hakijoita on turhan vähän ja keskeyttämiset ongelmana. Tähän vyyhtiin liittyen otamme käytännön esimerkkinä ehdotuksemme kaupungin strategian työkaluihin: koululuokkien vierailut yrityksiin ja muillekin työpaikoille. Vierailuja tehdään kerran lukukaudessa 5. luokalta alkaen -> Novidan kaikki luokka-asteet sisältäen. Ajatuksena on herättää ajatuksia: mitä täällä tehdään, minkälaisia töitä Loimaalta löytyy, kuinka monenlaisia ammattilaisia tarvitaankaan. Tarjotaan vierailuilla monia erilaisia kokemuksia. Paljon useampia kuin TET:in kautta saadaan nyt. Tavoitteena:
- lisätä ideoita tulevista opiskelualoista
- parantaa koulumotivaatiota
- saada Novidaan hakijoita
- herättää paluumuuton ajatus muualla opiskeleville
- muutaman vuoden päästä vaikuttaa myös työvoiman saatavuuteen
- antaa oppilaille pieni itu positiiviseen ylpeyteen loimaalaisista tekemisistä
- saada ujutettua samaa tietoa kotiväellekin
- saada ehkä kaupungista positiivisia uutisia uloskin päin
Monet isommat yritykset ainakin ottavat vierailuja vastaan. Luultavasti sopii useille muillekin työpaikoille. Ikähaarukka tässä olisi laaja – 5. luokasta alkaen, koska mielikuvat tarttuvat jo hyvin nuorina. Jatketaan Novidan loppuun asti, koska aikuisenakin voi imeä uutta tietoa ja toiveammatit sekä työpaikat ovat edelleen monella haussa. Asiasta on keskusteltu kauppakamarissa, strategia-illoissa jne. Moni on asiasta innostunut ja silti tällä ajatuksella piilee vaara jäädä muiden valmistelujen jalkoihin.
Hanke vaatii toki vähän resurssejakin: yhden puolipäiväisen järjestelijän ja ehkä 15 000-20 000 paikallisiin kyyteihin. Haluttuihin hyötyihin verrattuna satsaus on silti pieni. Jos muiden hyötyjen ohessa edes yksi syrjäytyvä nuori saadaan vuosittain nostettua työvoiman puolelle, homma on jo selvästi voitolla.
Suurempi vaikeus saattavatkin olla hallinnon ”siilot” ja niiden sisäinen osaoptimointi. Pitää tehdä yhteistyötä Sivistyksen, Elinvoiman, Novidan, ja yksittäisten koulujen kanssa. Kuka maksaa, mitä maksaa ja kuka hyötyy. Miten se budjetoidaan, miten sopii opetussuunnitelmiin. Kuulostaakin hankalalta. On tässä muutakin tekemistä. Hankkeita on muutenkin liikaa. Syrjäytymisen kustannuksetkin menevät hyvinvointialueelle… Melko moni taho pystyy tarvittavan yhteistoiminnan torpedoimaan.
Valtakunnan tasolla sama päätöksenteon siilojen ilmiö näkyi koronan alkaessa Helsingin lentokentällä. Pitkään aikaan ei saatu saapumisia rajattua, eikä testauksia alkuun. Pakollisista karanteeneista puhumattakaan. Kun rajoituksia lopulta tuli, ne olivat auttamatta myöhässä. Ja nyt niitä osittain jatketaan edelleen.
Kunnissakin tuohon törmätään turhan usein. Pahimmillaan lopputulos joissakin kunnissa voi mennä näin: markkinointiosaston vetovoima-kampanjassa väkeä houkutellaan töihin tai etätöihin, kehutaan toimivia lähipalveluja ja asumista isoilla tonteilla maalaismaisemissa. Tekniikan puolella optimoidaan kunnallistekniikan hinta per tontti ja kaavaan ilmestyy postimerkkien ruudukko. Samaan aikaan sivistys optimoi omaa toimintaansa ja lakkauttaa koulun, ehkä myös päivähoidon. Tyhjät tilat jäävät teknisen puolen kontolle. Jokainen on parhaalla mahdollisella tavalla tehnyt oman hommansa, mutta kokonaisuudessa jokin saattaa mättää.
Toivottavasti Loimaalla emme anna tuollaisten siilojen rapauttaa kaupungin kehitystä.
Sen takia olemmekin esittäneet yhteistyökyvyn nostettavaksi myös strategian arvoihin. Yhteistyötä ja sen halua tarvitaan moneen suuntaan ulospäin, mutta kovasti myös kaupungin organisaation ja hallinnon sisällä.
