Viime vuosina paikallispolitiikassa on viljelty paljon hienoja sanoja kuten vetovoima ja pitovoima, erityisesti puhuttaessa asukasmääristä ja siitä, miten negatiivinen muuttoliike saataisiin käännettyä positiiviseksi. Usein nämä sanat toistuvat vaalien lähestyessä, kun halutaan saada oma ja puolueen nimi näkyviin. Harmillisen usein politiikassa – joka kuitenkin on kompromissien taidetta – käy niin, että nämä jäävät pitkälti sanahelinäksi. Voisi jopa sanoa, että kyse on populismista, sillä vaalikauden aikana mitään konkreettista ei tapahdu.

 

Jos jollain olisi tiedossa kevätjuhlaliike, jolla maalta kaupunkiin suuntautuva muuttoliike – ja erityisesti Loimaalta pois muuttaminen – saataisiin pysäytettyä, se olisi varmasti jo tehty. Nyt tarvitaan rohkeita liikkeitä ja ennen kaikkea tekoja.

 

Realismi on hyvä säilyttää myös tässä keskustelussa. Vaikka tilastot ovat ikävää luettavaa, ne eivät välttämättä kerro koko totuutta. Moni Loimaalta pois muuttava tekee sen yksinkertaisesti siksi, ettei alueella ole työtä tarjolla. Julkinen liikenne ei myöskään tue työssäkäyntiä muilla paikkakunnilla.

 

Valtiontason politiikka on tehnyt auton omistamisesta ja käyttämisestä vaikeaa ja kallista, joten muutto lähemmäs työpaikkaa on monelle ainoa vaihtoehto. Paikkakunnasta itsestään, sen ihmisistä tai palveluista harvalla on pahaa sanottavaa. Loimaa on vain valitettavan kaukana Turusta, Tampereesta tai Helsingistä.

 

Toisaalta on hyvä muistaa, että valtio tarvitsee veronmaksajia. Kun työtä on ja sitä tehdään, yhteinen kassamme saa verotuloja. Työttömyys ja niukkuus taas ajavat ihmisiä masennukseen, ahdistukseen ja heikentävät yleistä terveydentilaa.

 

Yksityisen puolen palveluista? Kyllä. Mutta mitä kivijalkaliikettä Loimaalla ei jo ole, ja joka olisi samalla yrittäjälle kannattava?

 

Entä suuret investoinnit? Ehdottomasti. Naapurikaupunki Forssaan suunnitellaan miljardiluokan kansainvälistä datakeskusta, jonka tavoitteena on olla yksi Euroopan suurimmista. Toteutuessaan hanke voi luoda satoja työpaikkoja. Ongelma investoinneissa on kuitenkin selvä: globaali talouden epävarmuus, korkeat korot ja varovaisuus uusien sijoitusten suhteen.

 

Silti Suomeen on kohdistunut viime aikoina paljon isoja investointeja. Toivotaan, että sama trendi jatkuu – ja ehkä me Loimaallakin pääsemme niistä nauttimaan. Valtakunnan politiikan suunta vaikuttaa tähän, ja kun alle 1,5 vuoden päästä taas äänestetään eduskuntavaaleissa, määritellään samalla se suunta, johon valtio kulkee seuraavat neljä vuotta. Toivottavasti emme ota askelia taaksepäin, sillä nykyinen hallitus on monessa asiassa vienyt asioita hyvään suuntaa: Työn verotuksen keventäminen, edellisen hallituksen käsistä lähteneen velkarallin suitsiminen erilaisin toimin, työrauhan parantaminen työmarkkinoilla ja paikallisen sopimisen lisääminen.

 

Palataan takaisin Loimaaseen ja niihin ”voimiin”, joita meidän pitäisi hallita, jotta kuntamme pysyy elinvoimaisena ja valmiina tulevaisuuden haasteisiin. Kuntien tehtävä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa järjestämällä palveluita kestävällä tavalla. Nämä lakisääteiset palvelut kuluttavat rahaa – ilmaiseksi ne eivät pyöri. Kassaan ei tule rahaa, jos meillä ei ole työtä tekeviä asukkaita.

 

Tutkimuksia tehdään paljon siitä, miten veto- ja pitovoimaa ylläpidetään, mutta konkreettisia tekoja on viime vuosina nähty vähän. Johtuuko se siitä, ettei uskalleta ottaa riskejä ja tehdä poliittisia päätöksiä, vai siitä, ettei virkamiehiä ohjata oikeaan suuntaan?

 

Loimaalaisia yrittäjiä ei voi syyttää yrittämisen puutteesta – he vaikuttavat olevan se kantava voima tällä hetkellä. Loimaalla tapahtuu paljon ympäri vuoden, ja monelle asukkaalle löytyy varmasti tapahtumia ja menoa. Kaupunki järjestää myös omia tapahtumia, mikä on hyvä asia. Silti muuttoliike on jatkuvasti negatiivinen.

 

Toinen asia, joka herättää ihmetystä kuntapolitiikassa, on valtuustoaloitteet. Aloitteita tehdään, mikä on hyvä, mutta usein ne jäävät ”telineisiin” eikä mitään konkreettista tapahdu. Osa aloitteista on sisällöttömiä tai niin raakileita, ettei niitä ole valmisteltu lainkaan – paperille on vain laitettu lauseita.

 

Entisenä yrittäjänä ihmettelen, miksi visioida jotain asiaa ja jättää se vain ajatuksen tasolle, eikä edistää sitä mitenkään? Puuttuuko todellinen tahto, vai tehdäänkö aloitteita vain siksi, että näytetään äänestäjille, että jotain tehdään?

 

Kuntapolitiikka on ruohonjuuritason politiikkaa – kaikkein lähimpänä ihmistä. High-level haihattelut ja isot linjat voidaan jättää Arkadianmäelle ja Brysseliin. Me Loimaalla tarvitsemme konkreettisia tekoja ja toimia yhteisen hyvän eteen. Hienoja asioita on tehty – ja toivottavasti tehdään myös jatkossa.

 

Kaiken tämän jälkeen voinkin heittää itse perään “aloitteen”:

Ehdotan, että Loimaan ja Mellilän väliin perustetaan kansainvälinen lentoasema, joka palvelee matkustajia ja globaaleja kuljetusyrityksiä.

 

Helsinki–Turku-moottoritie vedetään Mellilän läpi aina Poriin asti, ja Mellilän Rivieralle tehdään luonnollisesti oma liittymä.

 

 

Jos ei muuta, niin ainakin saadaan keskustelua aikaan!